Kari, Kartsa Kainulaisen musiikkiharrastus alkoi suunnilleen samaan aikaan isoveljensä Jarin ohella. Isoveljensä sanojen mukaan he seurasivat isänsä kanssa, kuinka pikkuveli Karin harrastukset keskittyivät "Turhapuromaisesti" jääkaapin ja sohvan välille, vaikka nuorella miehellä oli selkeästi musiikkikorvaa.

Tästä seurasi, että myös nuorempi Kainulaisen poika päätettiin opettaa soittamaan jotain veljensä rinnalla. Ja ei aikaakaan, kun talossa pauhasi harmonikan lisäksi "läskibasso". Pian Kari sai vielä tuohon aikaan itseään suurempaan soittimeen musiikillista oppia Mestaripelimanni Kauko Karoselta, joka opetti samaan aikaan isoveljeä harmonikan soitossa. Karin musiikillisesta rytmitajusta kertoo, että Karonen sai oppinsa siirrettyä Kariin melko kivuttomasti. Karosen oppien pohjalta, on Karin basistinsarkaa riittänyt niitettäväksi kohta kaksikymmentä vuotta.

Kari "Kartsa" Kainulaisen "läskibasso" vaihtui melko varhain sähköiseen "lankkubassoon". Samaan aikaan Juppe Salonen ehdotti, että pojat ryhtyisivät musisoimaan yhdessä. Jonkin aikaa nuorukaiset soittivat kolmeen mieheen musiikkia laidasta laitaan, kunnes eräänä päivänä heräsi halu perustaa ihan oma orkesteri. Tällä samalla saralla miehet ovat yhä ja loppua ei näy.

Jäykkäkielisestä soittimestaan huolimatta, Kainulaisen Kartsa on henkilönä kaikkea muuta kuin jäykkäkielinen. Jos joku, niin viimeistään tämä iloinen ja hersyvä huumorinen "vääräleuka" saa kaikki keikkamatkoilla nauramaan.